Kesämuistoja

Harmaina päivinä ja pimeinä iltoina on mukava välillä muistella uskomattoman mukavaa viime kesää, johon kuului enemmän keikkoja kuin milloinkaan aikaisemmin. Pääsin katsomaan bändejä joiden keikalle pääsemisestä olen haaveillut jo pieneltä ikuisuudelta tuntuvan ajan, ja löysin muutamia uusiakin bändituttavuuksia festarikeikkojen kautta. Ah, viime kesä! Olit HUIPPU!

Viimeisenä Ranskan-viikonloppunani vierailin uudelleen Clissonissa, kolmipäiväisen Hellfestin merkeissä. Festari oli lyhyesti kuvailtuna paras festari ikinä. Tunnelma oli mahtava ja ihmiset rauhallisia ja mukavia. Hellfest ei ole juuri Ilosaarirockia suurempi, mutta bändikattaus oli aivan mieletön, jotain ihan toista kuin Suomen festareilla voi odottaa näkevänsä. 

Kun oli aika lähteä takaisin Suomeen, tein vielä yhden pysähdyksen Pariisissa, jossa pääsin katsomaan bändiä jonka voisin liittää sellaisiin sananparsiin kuten "tykkään kuin hullu puurosta" ja "odotin kuin kuuta nousevaa". Tätä bändiä en aikaisemmin uskonut edes koskaan näkeväni, poppoo kun oli pitänyt todella matalaa profiilia jo kymmenisen vuotta. Olikin ihana yllätys kuulla heidän vääntävän uutta levyä, ja kun kuulin sen tulevan Euroopan kiertueelle, riemu pomppasi kattoon ja lippu oli ostettava välittömästi. Niin ja bändihän on nimeltään Primus!

Olin Hellfestin ja viimeisten vaihto-oppilaspäivien tunnelatauksen jäljiltä väsyneempi kuin koskaan, ja keikka tuntuikin lähinnä epätodelliselta. Sain kuitenkin puristettua jostain energiaa keikan ajaksi, ja hauskaa oli! Kameraa minulla ei valitettavasti ollut mukana. Tässä kuitenkin löytämäni suht hyvälaatuinen videopätkä kyseiseltä keikalta. Olin muuten itse jotakuinkin tämän videon kuvaajan alapuolella, eli aivan lavan viereisellä yleisökorokkeella eturivissä (lyhyelle ihmiselle erityisen mieluisa paikka). :)

Primus käväisi myös Ruisrockissa, minne päätin jättää menemättä ja sehän näin jälkeenpäin kaduttaa aivan sairaasti! Toivotaan siis, että saamme bändin lähiaikoina uudelleen Suomen kamaralle - ja ennen kaikkea, etteivät pitäisi iiihan niin pitkää taukoa tällä kertaa. Primuksen pojat oli viime kesää ennen nähty Suomessa tasan kerran, vuonna 1998!

Lähes välittömästi Suomeen palattuani vastassa oli erään toisen bändin keikka, jonka näkeminen oli ollut toivomuslistallani jo pitkään. Foo Fightersiä voisin nimittäin sanoa ihan ykkössuosikiksi, jos lempibändejä pitäisi jotenkin sijoitella paremmuusjärjestykseen.

Helsingin Kalasatamassa järjestetty keikka oli sanoinkuvaamattoman hieno, mutta jos nyt pitäisi muutama kuvaava sana valita, ne olisivat nämä: tajunnanräjäyttävä, ikimuistoinen, mieletön. Dave Grohl on uskomaton showmies ja korkealle arvostamani muusikko. ♥ 

Nämä edelliset tapahtuivat siis kaikki kymmenen päivän sisällä kesäkuun lopulla, joten voitte kuvitella, että euforian tunne ei ehtinyt keikkojen välillä laskea juurikaan. Seuraavaksi oli sitten luvassa Tuska festival, minne menin yhdeksi päiväksi, kahden bändin takia. 

Ghost lukeutuu viime kesän uusiin bändituttavuuksiin. Näin bändin keikan Hellfestissä, kun kuulin ohimennen joltakulta, että sitä kannattaa mennä katsomaan. Siitä seurasi täysmittainen "hurahdus", joka on minulle mieluisa sana kuvailtaessa sitä tiettyä tunnetta, minkä musiikki voi aiheuttaa. Suustani pääsi siis jälleen riemunkiljahdus, kun kuulin Ghostin saapuvan samana päivänä Tuskaan kuin Devin Townsend Project, mitä olin jo joka tapauksessa menossa katsomaan.

Alan jo toistaa itseäni, mutta tästäkään keikasta ei voi juuri muuta lausua kuin ylistäviä sanoja. Deviniä olin kuunnellut vasta reilun vuoden, mutta sitäkin intensiivisemmin. 

Jaarittelisin musiikista vaikka loputtomiin, mutta onnistuin nipistämään vöyhötyksen tässä postauksessa aika minimiin. :)

Uusia keikkoja odotellessa!